kosiskelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kosiskelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkosisˌkelu/
- tavutus: ko‧sis‧ke‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kosiskelu | kosiskelut |
| genetiivi | kosiskelun | kosiskelujen kosiskeluiden kosiskeluitten |
| partitiivi | kosiskelua | kosiskeluita kosiskeluja |
| akkusatiivi | kosiskelu; kosiskelun |
kosiskelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosiskelussa | kosiskeluissa |
| elatiivi | kosiskelusta | kosiskeluista |
| illatiivi | kosiskeluun | kosiskeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosiskelulla | kosiskeluilla |
| ablatiivi | kosiskelulta | kosiskeluilta |
| allatiivi | kosiskelulle | kosiskeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosiskeluna | kosiskeluina |
| translatiivi | kosiskeluksi | kosiskeluiksi |
| abessiivi | kosiskelutta | kosiskeluitta |
| instruktiivi | – | kosiskeluin |
| komitatiivi | – | kosiskeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kosiskelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kosiskella (vokaalivartalo kosiskele-) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. kosiskeleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kosiskelu Kielitoimiston sanakirjassa