kollo
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kollo (1) (komparatiivi kollompi, superlatiivi kolloin) (taivutus [luo])
- hölmö, pöllö, tollo
- Töööt, kaarsi yläkerran kollo Petteri parvekkeen alta ja oli vähällä törmätä suoraan tyttöparveen. (Juha Seppälä: Hyppynaru)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolːo/
- tavutus: kol‧lo
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kollo Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kollo n. (4) (yks. määr. kollot [luo], mon. epämäär. kollon [luo], mon. määr. kollona [luo])
- (arkikieltä) kesäleiri, kesäsiirtola