kollo
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kollo (1) (komparatiivi kollompi, superlatiivi kolloin) (taivutus [luo])
- hölmö, pöllö, tollo
- Töööt, kaarsi yläkerran kollo Petteri parvekkeen alta ja oli vähällä törmätä suoraan tyttöparveen. (Juha Seppälä: Hyppynaru)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolːo/
- tavutus: kol‧lo
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kollo Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kollo n. (4) (yks. määr. kollot [luo], mon. epämäär. kollon [luo], mon. määr. kollona [luo])
- (arkikieltä) kesäleiri, kesäsiirtola