koherentti

Suomi

Adjektiivi

koherentti (5-C) (komparatiivi koherentimpi, superlatiivi koherentein) (taivutus [luo])

1. yhtenäinen, sisäisesti looginen
2. (fysiikka, säteilystä) vain yhtä aallonpituutta sisältävä eli monokromaattinen ja jossa aallot ovat samassa vaiheessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoheˌrent̪ːi/
• tavutus: ko‧he‧rent‧ti

Alkuperä

• (Latinaa) con- (yhteen-) +‎ haereō (“tarttua, takertua”).

Käännökset

1. yhtenäinen

englanti: coherent

Liittyvät sanat

• polarisoitunut

Johdokset

• adjektiivit: inkoherentti

Aiheesta muualla

• koherentti Kielitoimiston sanakirjassa
• koherentti Tieteen termipankissa