kohdistin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kohdistin (33)
- (tietotekniikka) käyttöliittymän osa, joka osoittaa, mihin kohtaan syötettävä uusi teksti tai muu data asettuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkohdist̪in/
- tavutus: koh‧dis‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohdistin | kohdistimet |
| genetiivi | kohdistimen | kohdistimien kohdistinten |
| partitiivi | kohdistinta | kohdistimia |
| akkusatiivi | kohdistin; kohdistimen |
kohdistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohdistimessa | kohdistimissa |
| elatiivi | kohdistimesta | kohdistimista |
| illatiivi | kohdistimeen | kohdistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohdistimella | kohdistimilla |
| ablatiivi | kohdistimelta | kohdistimilta |
| allatiivi | kohdistimelle | kohdistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohdistimena (kohdistinna) |
kohdistimina |
| translatiivi | kohdistimeksi | kohdistimiksi |
| abessiivi | kohdistimetta | kohdistimitta |
| instruktiivi | – | kohdistimin |
| komitatiivi | – | kohdistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohdistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kohdistin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kohdistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kohdistin
- yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä kohdistaa