kloonaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kloonaus (39)
- yhden tai useamman geneettisesti samanlaisen elollisen yksilön tuottamista siten, että lopputuloksena syntyvä uusi yksilö (klooni) on geneettisesti eli perinnöllisesti täysin identtinen alkuperäisen yksilön kanssa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkloːnɑus/ tai /ˈkloːnɑu̯s/
- tavutus: kloo‧na‧us / kloo‧naus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kloonaus | kloonaukset |
| genetiivi | kloonauksen | kloonausten kloonauksien |
| partitiivi | kloonausta | kloonauksia |
| akkusatiivi | kloonaus; kloonauksen |
kloonaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kloonauksessa | kloonauksissa |
| elatiivi | kloonauksesta | kloonauksista |
| illatiivi | kloonaukseen | kloonauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kloonauksella | kloonauksilla |
| ablatiivi | kloonaukselta | kloonauksilta |
| allatiivi | kloonaukselle | kloonauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kloonauksena | kloonauksina |
| translatiivi | kloonaukseksi | kloonauksiksi |
| abessiivi | kloonauksetta | kloonauksitta |
| instruktiivi | – | kloonauksin |
| komitatiivi | – | kloonauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kloonaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kloonaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kloonaus Kielitoimiston sanakirjassa