klingle
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
klingle
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klingeln
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klingeln
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä klingeln
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä klingeln