klinge

Wikisanakirjasta
Katso myös: Klinge

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

klinge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klingen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä klingen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä klingen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä klingen