kiv

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liivi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ki (ki’v; gen kiv, part kivvõ, mon nom kivīd)

  1. kivi
    Izt jetāt kiv kiv pǟlõ. – Ei jätetty kiveä kiven päälle.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja
Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi kiv
[ki’v]
kivīd
Genetiivi kiv
[ki’v]
kivīd
Partitiivi kivvõ
[ ki’vvõ]
kivīdi
Datiivi kivvõn
[ki’vvõn]
kivīdõn
Instrumentaali kivkõks
[ki’vkõks]
kivīdõks
Illatiivi kivvõ
[ki’vvõ]
kivīž
Elatiivi kivstõ
[ki’vstõ]
kivīst
  • [Hakasulut], liivin foneettinen merkintä[1]
  • Heittomerkki [’], liivin katko

Lähteet[muokkaa]

  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
Verkkoversio: LEL 2012

Viitteet[muokkaa]