kirskua

Suomi

Verbi

kirskua (52) (taivutus[luo])

1. pitää yhteen hankaavien kovien pintojen aiheuttamaa ääntä

   ”Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!...” (Reino Helismaa 1951)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirskuɑˣ/
• tavutus: kirs‧ku‧a

Käännökset

1. pitää ääntä

englanti: screech

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kirskuminen, kirskuna, kirskunta
• verbit: kirskahtaa, kirskutella, kirskuttaa

Anagrammit

raukkis, rikkaus, sikkura

Aiheesta muualla

• kirskua Kielitoimiston sanakirjassa