kirskua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kirskua (52) (taivutus[luo])[1]
- pitää yhteen hankaavien kovien pintojen aiheuttamaa ääntä
- ”Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!...” (Reino Helismaa 1951)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkirskuɑˣ/
- tavutus: kirs‧ku‧a
Käännökset[muokkaa]
1. pitää ääntä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kirskuna, kirskunta
- verbit: kirskahtaa, kirskuttaa, kirskutella
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kirskua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52