kirjuri
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kirjuri (6)
- henkilö, joka kirjaa työkseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkirjuri/
- tavutus: kir‧ju‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjuri | kirjurit |
| genetiivi | kirjurin | kirjurien kirjureiden kirjureitten |
| partitiivi | kirjuria | kirjureita kirjureja |
| akkusatiivi | kirjuri; kirjurin |
kirjurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjurissa | kirjureissa |
| elatiivi | kirjurista | kirjureista |
| illatiivi | kirjuriin | kirjureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjurilla | kirjureilla |
| ablatiivi | kirjurilta | kirjureilta |
| allatiivi | kirjurille | kirjureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjurina | kirjureina |
| translatiivi | kirjuriksi | kirjureiksi |
| abessiivi | kirjuritta | kirjureitta |
| instruktiivi | – | kirjurein |
| komitatiivi | – | kirjureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |