kinu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kinu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kinua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kinua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kinua

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kinu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta kino