kimaltaa

Suomi

Verbi

kimaltaa (54-I) (taivutus[luo])

välkkyä heijastuvaa valoa

Ääntäminen

IPA: /ˈkimɑlt̪ɑːˣ/
tavutus: ki‧mal‧taa

Etymologia

-lta-johdos deskriptiivisestä vartalosta^[1]

Käännökset

1. välkkyä heijastuvaa valoa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: kimallus
verbit: (frekventatiivinen) kimallella

Viitteet

↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.

[1] Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.

[1]