kiljahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiljahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- huutaa kerran lyhyesti voimakkaalla, kimakalla äänellä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiljɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: kil‧jah‧taa
Etymologia[muokkaa]
- momentaanimuoto verbistä kiljua
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kiljahdus
- verbit: kiljahdella
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiljahtaa Kielitoimiston sanakirjassa