karauttaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

karauttaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. ratsastaa vauhdikkaasti ja komeasti
    Taas tömisi piha ja laskusilta, kun kymmenen huovia karautti sen poikki kaupunkiin päin – –. (Santeri Ivalo: Anna Fleming, 1898)
  2. rykiä
    karautti kurkkuaan

Käännökset[muokkaa]