köröttää

Suomi

Verbi

köröttää (53-C) (taivutus[luo])

1. hitaasti liikkuvasta kulkuneuvosta yms.: ajaa, liikkua

Ääntäminen

• IPA: /ˈkørøt̪ːæːˣ/
• tavutus: kö‧röt‧tää

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: köröttäminen
• verbit: körötellä

Aiheesta muualla

• köröttää Kielitoimiston sanakirjassa