kärmes

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kärmes

  1. (murteellinen) käärme
    Isävainaa toimitti, että kun joku mies oli nukkunu kerolla suu auki, niin kärmes oli menny sen suuhun ja sisälle mahalaukkuhun.
    (Seppo Knuuttila & ‎Leena Koivu 1975: Isoon lusikan pitäjä: tarinaa ja totta Kauhajoelta, s. 183)