irreführe

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

irreführe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irreführen (sivulauseessa; päälauseessa führe irre)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irreführen (sivulauseessa; päälauseessa führe irre)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä irreführen (sivulauseessa; päälauseessa führe irre)

Verbi[muokkaa]

irreführe

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä irrefahren (sivulauseessa; päälauseessa führe irre)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä irrefahren (sivulauseessa; päälauseessa führe irre)