imellyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]imellyttäminen (38)
- rinnakkaismuoto sanasta imellytys
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈimelːyt̪ːæminen/
- tavutus: i‧mel‧lyt‧tä‧mi‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imellyttäminen | imellyttämiset |
| genetiivi | imellyttämisen | imellyttämisten imellyttämisien |
| partitiivi | imellyttämistä | imellyttämisiä |
| akkusatiivi | imellyttäminen; imellyttämisen |
imellyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imellyttämisessä | imellyttämisissä |
| elatiivi | imellyttämisestä | imellyttämisistä |
| illatiivi | imellyttämiseen | imellyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imellyttämisellä | imellyttämisillä |
| ablatiivi | imellyttämiseltä | imellyttämisiltä |
| allatiivi | imellyttämiselle | imellyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imellyttämisenä (imellyttämisnä) |
imellyttämisinä |
| translatiivi | imellyttämiseksi | imellyttämisiksi |
| abessiivi | imellyttämisettä | imellyttämisittä |
| instruktiivi | – | imellyttämisin |
| komitatiivi | – | imellyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imellyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imellyttämis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi imellyttää + johdin -minen