ilmakehä

Suomi

Substantiivi

ilmakehä

1. (ilmatiede) maapalloa ympäröivä kaasuista koostuva kerros, joka on ilmaa; maapallon kaasukehä
2. (fysiikka) eräs paineen yksikkö

   • normaali ~, tunnus atm =101,325 kPa
   • tekninen ~, tunnus at = 98,066 5 kPa

   Syvänmerenkalat, joita pyydetään troolilla, räjähtävät usein, kun ne nostetaan pintaan. Kalojen normaalissa elinympäristössä vallitsee monen sadan ilmakehän paine, joten niillä pitää olla suuri sisäinen paine voidakseen selvitä hengissä moisissa oloissa. [1]

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilma ja kehä

Käännökset

1. ilmatiede

afrikaans: atmosfeer bosnia: atmosfera f. bulgaria: атмосфера f. englanti: atmosphere espanja: atmósfera hollanti: atmosfeer italia: atmosfera f. kroaatti: atmosfera f. puola: atmosfera f.

ranska: atmosphère f. romania: atmosferă f. ruotsi: atmosfär saksa: Atmosphäre f. serbia: atmosfera, атмосфера f. sloveeni: atmosfera f. tšekki: atmosféra f. unkari: légkör venäjä: атмосфера f.

Liittyvät sanat

• atmosfääri
• sää, taivas
• ilmanpaine, ilmakehän paine
• inversio
• otsonikerros
• ionosfääri
• alailmakehä, yläilmakehä
• troposfääri, stratosfääri, mesosfääri, termosfääri, eksosfääri
• tropopaussi, stratopaussi, mesopaussi, termopaussi

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: ilmakehä
• ilmakehä Tieteen termipankissa