ilm

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ilm.


Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilm (gen. ilma, part. ilma, adit. ilma)

  1. sää, ilma
    Sügisel ilmad jahenevad. – Syksyllä ilmat viilenevät.
    Ilm püsib kuiv. – Sää pysyy kuivana.

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ilm ilmad
Genetiivi ilma ilmade
Partitiivi ilma ilmu
ilmasid
Illatiivi ilma
ilmasse
ilmadesse
(ilmusse)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • ilmast ilma – yhtenään, yhtä mittaa, taukoamatta, alinomaa

Substantiivi[muokkaa]

ilm (gen ilma, part ilma, adt ilma)

  1. (tavallisesti puhekielessä) maailma, joissain yhteyksissä vanhentunut.
    Lapsed kasvavad ja lähevad laia ilma. – Lapset kasvat ja lähtevät avaraan maailmaan.
    sisemine ilm – sisäinen maailma
    üle ilma – kautta maailman
    Raha ilmast otsas pole. – Raha maailmasta loppu ei ole.

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilm Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • ilm sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"