ilm

Viro

Substantiivi

ilm (gen. ilma, part. ilma, adit. ilma)

1. sää, ilma

   Sügisel ilmad jahenevad. – Syksyllä ilmat viilenevät.

   Ilm püsib kuiv. – Sää pysyy kuivana.

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ilm	ilmad
genetiivi	ilma	ilmade
partitiivi	ilma	ilmu ilmasid
illatiivi	(lyhyt) ilma	ilmadesse (ilmusse)
	(pitkä) ilmasse
inessiivi	ilmas	ilmades (ilmus)
elatiivi	ilmast	ilmadest (ilmust)
allatiivi	ilmale	ilmadele (ilmule)
adessiivi	ilmal	ilmadel (ilmul)
ablatiivi	ilmalt	ilmadelt (ilmult)
translatiivi	ilmaks	ilmadeks (ilmuks)
terminatiivi	ilmani	ilmadeni
essiivi	ilmana	ilmadena
abessiivi	ilmata	ilmadeta
komitatiivi	ilmaga	ilmadega

Teemamuodot lihavoitu.

Liittyvät sanat

• maailm
• ilmajaam, ilmateade
• suveilm

Idiomit

• ilmast ilma – yhtenään, yhtä mittaa, taukoamatta, alinomaa

Substantiivi

ilm (gen ilma, part ilma, adt ilma)

1. (tavallisesti puhekielessä) maailma, joissain yhteyksissä vanhentunut.

   Lapsed kasvavad ja lähevad laia ilma. – Lapset kasvat ja lähtevät avaraan maailmaan.

   sisemine ilm – sisäinen maailma

   üle ilma – kautta maailman

   Raha ilmast otsas pole. – Raha maailmasta loppu ei ole.

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ilm	ilmad
genetiivi	ilma	ilmade
partitiivi	ilma	ilmu ilmasid
illatiivi	(lyhyt) ilma	ilmadesse (ilmusse)
	(pitkä) ilmasse
inessiivi	ilmas	ilmades (ilmus)
elatiivi	ilmast	ilmadest (ilmust)
allatiivi	ilmale	ilmadele (ilmule)
adessiivi	ilmal	ilmadel (ilmul)
ablatiivi	ilmalt	ilmadelt (ilmult)
translatiivi	ilmaks	ilmadeks (ilmuks)
terminatiivi	ilmani	ilmadeni
essiivi	ilmana	ilmadena
abessiivi	ilmata	ilmadeta
komitatiivi	ilmaga	ilmadega

Teemamuodot lihavoitu.

Liittyvät sanat

• maailm
• allilm
• ilmaratas
• välisilm

Johdokset

• adjektiivit: ilmalik

Aiheesta muualla

• ilm Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ilm sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)