hyväuskoinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
hyväuskoinen (38) (komparatiivi hyväuskoisempi, superlatiivi hyväuskoisin) (taivutus[luo])
- joka uskoo helposti hänelle kerrotut asiat eikä epäile vilppiä
- Rikolliset höynäyttivät hyväuskoista vanhusta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhyʋæˌuskoi̯nen/
- tavutus: hy‧vä‧us‧koi‧nen
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista hyvä ja uskoinen
Käännökset[muokkaa]
1. joka uskoo helposti hänelle kerrotut asiat
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: hyväuskoisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hyväuskoinen Kielitoimiston sanakirjassa