huojahtelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huojahtelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuo̯jɑhˌt̪elu/
- tavutus: huo‧jah‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huojahtelu | huojahtelut |
| genetiivi | huojahtelun | huojahtelujen huojahteluiden huojahteluitten |
| partitiivi | huojahtelua | huojahteluita huojahteluja |
| akkusatiivi | huojahtelu; huojahtelun |
huojahtelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huojahtelussa | huojahteluissa |
| elatiivi | huojahtelusta | huojahteluista |
| illatiivi | huojahteluun | huojahteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huojahtelulla | huojahteluilla |
| ablatiivi | huojahtelulta | huojahteluilta |
| allatiivi | huojahtelulle | huojahteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huojahteluna | huojahteluina |
| translatiivi | huojahteluksi | huojahteluiksi |
| abessiivi | huojahtelutta | huojahteluitta |
| instruktiivi | – | huojahteluin |
| komitatiivi | – | huojahteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huojahtelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi huojahdella ((vahva) vokaalivartalo huojahtele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. huojahteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huojahtelu Kielitoimiston sanakirjassa