hullutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hullutus (39)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hullutus | hullutukset |
| genetiivi | hullutuksen | hullutusten hullutuksien |
| partitiivi | hullutusta | hullutuksia |
| akkusatiivi | hullutus; hullutuksen |
hullutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hullutuksessa | hullutuksissa |
| elatiivi | hullutuksesta | hullutuksista |
| illatiivi | hullutukseen | hullutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hullutuksella | hullutuksilla |
| ablatiivi | hullutukselta | hullutuksilta |
| allatiivi | hullutukselle | hullutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hullutuksena | hullutuksina |
| translatiivi | hullutukseksi | hullutuksiksi |
| abessiivi | hullutuksetta | hullutuksitta |
| instruktiivi | – | hullutuksin |
| komitatiivi | – | hullutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hullutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hullutus- | |
Etymologia
[muokkaa]- vrt. hullu
Käännökset
[muokkaa]1. villitys
|
Ks. villitys |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hullutus Kielitoimiston sanakirjassa