huimaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

huimaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta huima

Verbi[muokkaa]

huimaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä huimata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä huimata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä huimata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä huimata