Siirry sisältöön

huilia

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

huilia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta huili

Verbi

[muokkaa]

huilia (61) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) levätä, pitää lepotaukoa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhui̯liɑ/
  • tavutus: hui‧li‧a

Etymologia

[muokkaa]

frekventatiivijohdos verbistä huilata (johdin -i-)[1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • huilia Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys