huikentelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huikentelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhui̯kenˌt̪elu/
- tavutus: hui‧ken‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huikentelu | huikentelut |
| genetiivi | huikentelun | huikentelujen huikenteluiden huikenteluitten |
| partitiivi | huikentelua | huikenteluita huikenteluja |
| akkusatiivi | huikentelu; huikentelun |
huikentelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huikentelussa | huikenteluissa |
| elatiivi | huikentelusta | huikenteluista |
| illatiivi | huikenteluun | huikenteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huikentelulla | huikenteluilla |
| ablatiivi | huikentelulta | huikenteluilta |
| allatiivi | huikentelulle | huikenteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huikenteluna | huikenteluina |
| translatiivi | huikenteluksi | huikenteluiksi |
| abessiivi | huikentelutta | huikenteluitta |
| instruktiivi | – | huikenteluin |
| komitatiivi | – | huikenteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huikentelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi huikennella ((vahva) vokaalivartalo huikentele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. huikenteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huikentelu Kielitoimiston sanakirjassa