hoputtaa

Suomi

Verbi

hoputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. saada tai yrittää saada käskemällä toimimaan nopeasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈhoput̪ːɑːˣ/
• tavutus: ho‧put‧taa

Etymologia

• substantiivi hoppu (heikko vokaalivartalo hopu- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. saada tai yrittää saada käskemällä toimimaan nopeasti

inarinsaame: cavgeliđ

japani: せかす

Liittyvät sanat

• kiirehtiä

Johdokset

• substantiivit: hoputtaminen

Aiheesta muualla

• hoputtaa Kielitoimiston sanakirjassa