hienostelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hienostelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhie̯nosˌt̪elu/
- tavutus: hie‧nos‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hienostelu | hienostelut |
| genetiivi | hienostelun | hienostelujen hienosteluiden hienosteluitten |
| partitiivi | hienostelua | hienosteluita hienosteluja |
| akkusatiivi | hienostelu; hienostelun |
hienostelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hienostelussa | hienosteluissa |
| elatiivi | hienostelusta | hienosteluista |
| illatiivi | hienosteluun | hienosteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hienostelulla | hienosteluilla |
| ablatiivi | hienostelulta | hienosteluilta |
| allatiivi | hienostelulle | hienosteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hienosteluna | hienosteluina |
| translatiivi | hienosteluksi | hienosteluiksi |
| abessiivi | hienostelutta | hienosteluitta |
| instruktiivi | – | hienosteluin |
| komitatiivi | – | hienosteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hienostelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi hienostella (vokaalivartalo hienostele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. hienosteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hienostelu Kielitoimiston sanakirjassa