heilahtelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]heilahtelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhei̯lɑhˌt̪elu/
- tavutus: hei‧lah‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilahtelu | heilahtelut |
| genetiivi | heilahtelun | heilahtelujen heilahteluiden heilahteluitten |
| partitiivi | heilahtelua | heilahteluita heilahteluja |
| akkusatiivi | heilahtelu; heilahtelun |
heilahtelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilahtelussa | heilahteluissa |
| elatiivi | heilahtelusta | heilahteluista |
| illatiivi | heilahteluun | heilahteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilahtelulla | heilahteluilla |
| ablatiivi | heilahtelulta | heilahteluilta |
| allatiivi | heilahtelulle | heilahteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilahteluna | heilahteluina |
| translatiivi | heilahteluksi | heilahteluiksi |
| abessiivi | heilahtelutta | heilahteluitta |
| instruktiivi | – | heilahteluin |
| komitatiivi | – | heilahteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilahtelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi heilahdella ((vahva) vokaalivartalo heilahtele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. heilahteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- heilahtelu Kielitoimiston sanakirjassa
- heilahtelu Tieteen termipankissa