harallaan

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

harallaan

  1. (jaloista, sormista) erillään; siten, että päät ovat kaukana toisistaan
    Isäntä seisoi jalat harallaan talonsa portailla.
    Lääkäri tunnusteli vatsaani sormet harallaan.
    tukka harallaan [= ’sekaisin’]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrɑlːɑːn/
  • tavutus: ha‧ral‧laan

Taivutus[muokkaa]

→○ allatiivi haralleen
adessiivi harallaan
○→ ablatiivi -

Käännökset[muokkaa]