gurren

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	gurrst
ind. prees. y. 3. p.	gurrt
ind. imperf. y. 3. p.	gurrte
part. perf.	gegurrt
apuverbi	haben

gurren

1. (kyyhkystä) kujertaa (myös kuvaannollisesti, ihmisestä)