gehorchen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	gehorchst
ind. prees. y. 3. p.	gehorcht
ind. imperf. y. 3. p.	gehorchte
part. perf.	gehorcht
apuverbi	haben

gehorchen

1. (d) gehorchen: totella jkta, noudattaa jkn käskyjä t. tahtoa

Ääntäminen

• IPA: [ɡəˈhɔʁçn̩]

• tavutus: ge‧hor‧chen

Etymologia

ge- + horchen