flato

Ido

Substantiivi

flato (yksikön akkusatiivi flaton; monikko flati, monikon akkusatiivi flatin)

1. imartelu

Latina

Verbi

flātō

1. aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä flō
2. aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä flō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta flātus (joka on partisiipin perfekti verbistä flō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta flātus (joka on partisiipin perfekti verbistä flō)