erstarrte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erstarrte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstarren
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstarren
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstarren
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstarren
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erstarrt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstarren)