ersparten

Saksa

Verbi

ersparten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ersparen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ersparen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ersparen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ersparen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erspart (joka on partisiipin perfekti sanasta ersparen)