ersäuft

Wikisanakirjasta
Katso myös: ersauft

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ersäuft

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersäufen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä ersäufen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ersäufen

Verbi[muokkaa]

ersäuft

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersaufen