erottamaton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
erottamaton (34-C) (komparatiivi erottamattomampi, superlatiivi erottamattomin) (taivutus [luo])
- sellainen, jota ei voida erottaa
- erottamaton osa
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta erottaa (erottama- + -ton)
Käännökset[muokkaa]
1. jota ei voida erottaa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: erottamattomasti
- substantiivit: erottamattomuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erottamaton Kielitoimiston sanakirjassa