ermutigten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ermutigten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ermutigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ermutigen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ermutigen
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta ermutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermutigen)