ermächtigte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ermächtigte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermächtigen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ermächtigen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ermächtigen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ermächtigen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ermächtigt (joka on partisiipin perfekti sanasta ermächtigen)