erlernte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erlernte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlernen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlernen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlernen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlernen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlernt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlernen)