erkaltete
 |
Saksa
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]erkaltete
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkalten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkalten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erkalten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erkalten
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)