erhärtete
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erhärtete
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhärten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhärten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhärten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhärten
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhärtet (joka on partisiipin perfekti sanasta erhärten)