ereilten
Saksa
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ereilten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)