ereilte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ereilte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)