ereile
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ereile
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ereilen