erduldeten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erduldeten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erdulden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erdulden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erdulden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erdulden
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)