erbeutete
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erbeutete
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)