erörterten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erörterten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erörtern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erörtern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erörtern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erörtern
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erörtert (joka on partisiipin perfekti sanasta erörtern)