auferlegte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
auferlegte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegte auf)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta auferlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta auferlegen)