altistua

Suomi

Verbi

altistua (52) (taivutus[luo])

1. tulla tai joutua alttiiksi jollekin

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlt̪isˌt̪uɑˣ/
• tavutus: al‧tis‧tu‧a

Etymologia

• verbi altistaa (vartalo altist|a- + pääte -ua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: altiste, altistuminen

Anagrammit

istualta, lasittua, latistua, sulittaa, tulistaa

Aiheesta muualla

• altistua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4765 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa